Nimi	Liinahaan Ryövärintytär	Väri	Punarautias, tähtipiirto
Rotu & sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Säkäkorkeus	150cm
Syntynyt & ikä	23.7.2002, v.	Kasvattaja	Liinahaka (lopettanut)
Painotus	Kouluratsastus (esteet)	Omistaja	Magnetie
Koulutustaso	Ko : He A, Re : 100cm, Me : 95cm	Saavutukset	Ei saavutuksia.

Kuvat © Sanni S.

Kuvaus hevosesta ja sen historiaa
Liinahaan Ryövärintytär, paremmin Liinana tuntemani tamma saapui meille melko myöhäisellä iällä jalostuskäyttöön ja kevyeen kisakäyttöön melko lailla tuntemattomien vaiheiden jälkeen. Se piti aika pitkälti lomaa meille tultuaan, tekaisi vain yhden hienon varsan (2006 o Doeveren Tuuliajo) ja lomaili sitten pitkään. Tänä aikana opin tuntemaan hienon tamman perinpohjin. Aiemmin ratsut olivat olleet minulle lähinnä hepreaa, olin kisaillut aiemmin vain yhdellä, omalla orillani (josta sittemmin tuli täyspainotteinen ravuri), mutta Liinan tultua taloon pääsin tutustumaan lajiin kauniin, ylpeän ja nöyrän tammani kanssa.

Liina oli oma pieni unelmani, nöyrä ja uskollinen pikku tammamamma, joka teki aina parhaansa, kunnes sitten sen jalat kipeytyivät ja lopulta turposivat, ja se jäi pitkälle lomalle kenkkuiltuaan ensin aikani kanssani. Sokeana en alkuun huomannut tammani vaivaa, mutta lopulta jalkavaivainen tammuska sai minunkin silmäni avautumaan ja pääsi pitkälle laidunlomalle pitkän ja vaikean leikkauksen jälkeen.

Lopulta Liina oli pitkän kuntoutuksen ja satunnaisten kilpailuyritysten päätteeksi osoittautumassa terveeksi, joten päätin treenata tamman valmiiksi jatkuvaa kisauraa varten. Treenaus siis alkoi kunnolla, ja vietimmekin monia tunteja koulukiemuroiden ja esteiden parissa, kokeilimmepa myös maastoesteitä ja leikkimielistä laukkakisaamista tuttujen hevosten kera. Ja uskokaa tai älkää, tässä lajissa paljastui Liinan pyyteetön ihmisen palveleminen, se jaksoi raahata minua pitkin maita ja mantuja laukalla vaikka kuinka kauan ja antoi aina parastaan, kun siltä sitä pyydettiin.

Hrrrrrhhhh!
Omistajani kutsuu minua Liinaksi, joten luultavasti minunkin on siihen tyydyttävä. Oikeastaan se on ihan kiva lempinimi, varsinkin kun Magnis mietti ensin muutamia vähemmän mairittelevia nimiä, jotakin ihan humpuukinimiä. Ja vielä pahempaa oli, kun hän koetti huutaa minua laitumelta koko nimelläni. Huiskaisin vain häntääni, ja jatkoin syömistä. Ei meinannut oikein tajuta, että hienolla tammalla on oltava kaunis lempinimi. Noh, kyllä se viimein oppi, ja helppohan se on tavoille opettaa, olenhan melko vaatimaton tamma, joka toki tuntee oman arvonsa.

Tallijärjestelyistä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen, Magnetie on muistanut ottaa huomioon tarpeeni yltiömutaisten rapakoiden löytämiseen, sekä ylenmääräiseen heinän ahtamiseen, ette uskokaan miten upea laidun minulla on - metritolkulla ihanaa, vihreää heinää. Myös palvelu noin yleensäkin toimii hyvin, ellei loistavasti. Sateella ei tarvitse kuin hirnua surkeasti, niin Magnetie tulee hakemaan sisälle. Ja unohdin jo mainita, kuulostaako mukavalta viettää laitumella useampi tunti päivässä? Kyllä, minä saan viettää siellä hyvällä säällä aamusta iltaan, tietysti ratsastusta lukuun ottamatta.

Mutta tokihan sellaisen ratsastajan kanssa on mukava viettää aikaa, kilpailuihin mennään harvakseltaan ja huumorimielellä, eikä Magnis hermostu, vaikka joskus kiellänkin esteellä, kunhan vaan varon vähän telomasta itseäni - siitähän se riemun sai, kun kerran teloin jalkani esteellä. Ei se siitä suutu, jos tippuu, mutta arvatkaa vaan, jos se luulee minun teloneen itseni. Huh huh. Ylihuolehtimista, sanon minä. Vaikka kyllä sillä kerran meni pitkään hokaista, että minulla oli jaloissa vaivaa, mutta olipa sitten iloista, kun hän huomasi sen. Piti käydä ensin jossain vieraassa paikassa, jossa sorkkivat jalkaani ja tunkivat sen pakettiin, mutta sitten seurasi se varsinainen riemu - piiitkä laidunloma, vain pelkkää laiduntamista ja lisää laiduntamista.

Magnis jaksaa kehua minua aina, väittää minua työteliääksi ja nöyräksi hevoseksi. Johtuukohan se siitä, että minusta on hauska tehdä sitä, mitä se pyytää? Kummallista kyllä, aina se jaksaa kiittää ja kehua ja rapsuttaa, sen mielestä minä olen upea hevonen, jolla on kapasiteettia vaikka mihin. Noh, siitä minä olen eri mieltä, en oikein perusta kisaamisesta, mutta kaipa se voidaan ymmärtää toisellakin tavalla.

Mutta onpa tämä papattaminen tylsää, etenkin kun tämä kirjoittaminen on näin hidasta. Taidan mennä katsomaan, josko Magnetie kohta ilmestyisi tuolta.

Yleisesti ratsastettaessa
Liina on esteillä vähän semmoinen hulivinkari, aina pitäisi vähän liiankin kovaa päästä. Tämä taipumus on onneksi lähinnä alussa, eli kunhan kunnolla lämmitellään ja pidetään Liina kurissa, niin tuloksiakin saa aikaan. Pikkuesteillä Liina ei viitsi oikein keskittyä, ja etenkin pikkuesteet menevät joskus vähän ryntäämällä läpi. Yleensä Liina on muutenkin lopputunnista parempi, kun se on saanut höyryjään purettua ja alkaa keskittyä pienemmilläkin esteillä. Nöyrähän tamma on kuin mikä, joten sinänsä sen hallinta on helppoa, se kun ei piittaa muista ratsukoista nimeksikään eikä säikähdä sen suurempia.

Koulukiemuroita Liina jaksaa vääntää vaikka maailman tappiin asti, se asettuu helposti muotoon ja kerää itsensä kokoon nätisti, vaikka tietysti vähän olosuhteet aina vaikuttavat : huonolla säällä ulkokentällä Liina saattaa vähän viskellä päätään ja protestoida. Ravi sillä on toisinaan vähän kurjanpuoleinen istuttava, mutta näköä löytyy, häntä vaan huiskii keskittyneesti, kun tamma koettaa noudattaa käskyjä parhaansa mukaan.

Sukutaulu

Sukuselvitys - KESKEN
Juuri ja juuri hevoskokoinen Liina on upean vanhan kannan edustaja ja tulee aivan loistavista vanhemmista. Isän kautta juuret johtavat useisiin tunnettuihin ja kyvykkäisiin suomenhevosiin. Emä puolestaan on aito Kuujärven kasvatti Kuujärven Aamunkoitto, jonka puolelta Ryövärintyttären sukuun tulee mm. kuuluisat hevoset Miso's Rella ja Aurinkorannan Avanti. Tamman suvussa siis ei ole aihetta valittaa, ja on jalostuksessa takuuvarma valttikortti!
Koko suku edustaa vanhaa virtuaalihevoskantaa, joka on meille virtuaalihevostelijoille arvokasta. Isä Liinahaan Uni-Muisto on hyvin menestynyt : IrtoSERT, LKV2, 2x JS, KUMA. Isänisä R.I. Unen Herra SHR-386 oli YLA2/134 pist. Toiseksi paras koskaan YLAssa ollut hevonen (siihen mennessä), YLAn paras Suomenhevonen kautta aikojen (siihen mennessä).
Hyökyaallon Primadonnasta löytyi vain sivu, jolla se näkyi olleen ensimmäinen Va B-tasolla.

Jälkeläiset
24.12.2006 o Doeveren Tuuliajo (i. Pilviponin Salamanteri)

Kisakalenteri


Valmennukset
Estevalmennus 30.01.2008
Liina oli alkutunnista hieman hermostunut ja samalla täynä menohaluja. Ensimmäiset jumppasarjat ja pienet esteet eivät paljoa tammaa kiinnostaneet, kun ei se niihin oikein jaksanut panostaa. Heti ensimmäisellä kunnon esteellä tamma sai takaisin alkutunnin intonsa ja lähti kiihdyttämään ennen estettä. Ratsukko ylitti esteet tyylillä, joskin kovaa ja korkealta. Ratsastaja voisi pitää katseensa hieman enemmän edellä, muuten hyppyasento oli hyvä. Ponnistuspaikan valinta oli molemmilla vähän hakusessa koko valmennuksen ajan, mutta silti huomasi, että ratsukko kehittyi valmennuksen kuluessa.